Teksti ja kuvat Jukka Luoma

TAIDETTA VANKILASTA KADUILLE

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, millä paikkakunnalla ja missä rakennuksessa rekisterikilpemme syntyvät ja kuka niitä tekee? Minkälaisen valmistusprosessin tuloksena voimme kiinnittää autoihimme kauniin, suomalaisen taideteoksen?

Maailman vanhimmat moottoriajoneuvojen rekisterikilvet ilmestyivät luultavasti Ranskassa. Elokuun 14. 1893 Pariisin viranomaiset säätivät, että jokainen moottoriajoneuvo tulee varustaa metallisella kilvellä, jossa on omistajan nimi, osoite sekä auton tunnusnumero. Kilpi tuli kiinnittää ajoneuvon vasemmalle puolelle eikä sitä saanut peittää.

Heinäkuun 22. 1907 Helsinki määräsi asetuksella, tiettävästi ensimmäisenä Suomessa, että moottoriajoneuvot tulee varustaa tunnusmerkeillä. Ensimmäisinä vuosina kilpien hankkiminen ja teettäminen oli ajoneuvon omistajan tehtävä. Pienet pajat ympäri maata loivat metallista jos jonkinlaista tunnusta.

Vuonna 1927 kilpien valmistus siirrettiin vankiloihin. Tänä päivänä Suomen kilvet valmistetaan Helsingin Keskusvankilassa (HKV), Sörnäisissä. Vuoden 2000 alussa uusien, muovisten siirtokilpien valmistus siirtyi Saksaan. Ahvenanmaan uudet kilvet valmistaa ahvenanmaalainen Cainby Ab ( http://www.cainby.aland.fi ). Vanhemman tyyliset Ahvenanmaan kilvet valmistetaan edelleen Helsingissä.

Ulkomaista alumiinia,…

Rekisterikilpien valmistus aloitetaan hankkimalla ulkomailta, esimerkiksi Norjasta, iso erä alumiinilevyä. Erän normaali koko on noin viisi tonnia. Tästä määrästä pystytään valmistamaan 30 000 kilpeä. Vuodessa alumiinia kuluu noin 70 tonnia. Kilosta alumiinia voidaan valmistaa 4-6 kilpeä tyypistä riippuen.

…joka käsitellään…

HKV:n kilpimaalaamossa valkoisten seinien suojassa alumiinilevyt leikataan kilven levyisiksi, kahden ja puolen metrin pituisiksi metallisuikaleiksi, rainoiksi (kuva 1).

Rainat puhdistetaan rasvasta ja oksidista erityisissä altaissa sekä kromataan. Kromaus hidastaa materiaalin hapettumista ja ruostumista.

…ja peitetään pohjatarralla…

Viereisen hallin erikoiskoneella kiinnitetään heijastava pohjatarra alumiinin päälle. Pohjatarraa käytetään neljää eri väriä: valkoista, keltaista, sinistä ja mustaa. Pohjatarra muodostuu kolmikerroksisesta heijastavasta kalvosta. Alimmaisena on pieniä lasihelmiä, pintamateriaalina PVC-lakkakalvo ja niiden välissä vahvikkeena alumiinikuituja. Vuonna 1992 diplomaattikilpien sininen taustaväri muutettiin turvallisuussyistä vaaleammaksi. Aikaisemmin väri oli sama kuin liikennemerkeissä. Liikennemerkkejä valmistetaan kuitenkin useassa paikassa. Riskinä oli, että diplomaattikilpiä saatettaisiin valmistaa luvattomasti.

Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3
Kuvat 1 - 3.

…ennen stanssausta…

Kilvet leikataan leikkurilla sopivan mittaisiksi levyiksi ja samalla kilpiin lävistetään ruuvien kiinnitysaukot. Vuoden 1996 lopussa kilpien korkeutta muutettiin EU-direktiivien vuoksi puolisen senttiä matalammaksi ja lyhyiden kilpien pituutta lyhennettiin samat puoli senttiä.

Kilpien tunnukset ja reunat stanssataan epäkeskopuristimilla. HKV:ssa kullekin kilpityypille on omat puristimensa (kuva 2).

Tunnuksien kirjasimet on suunniteltu Suomessa ja ne ovat säilyneet samanlaisina jo vuodesta 1932. Muissa maissa ei vastaavia kirjasimia käytetä. Monet maat esimerkiksi erottavat numerot yksi ja nolla I- ja O-kirjaimista . Vuonna 1989 moottoripyöräkilpien kirjasimia muutettiin hieman erinäköisiksi (kuvat 3 ja 4).

Kuva 4 Kuva 5 Kuva 6
Kuvat 4 - 6.

…ja lämpöleimausta.

Viimeiseksi kilven tunnus ja reunat lämpöleimataan erikoislaitteella (kuvat 5 ja 6). Väriä sisältävä muovikalvo ajetaan 200-asteisen mankelin läpi ja painetaan tiukasti kilven pintaan. Muovipinnat ottavat tiukasti kiinni toisiinsa. Näin tunnus ja kehys näyttävät maalatuilta. Kilpien varsinainen maalaus lopetettiin vuonna 1991. Mustapohjaiset moottoripyörien museokilvet maalataan kuitenkin edelleen perinteisellä maalilla. Näitä kilpiä ei tosin enää lakata, niin kuin aikanaan tehtiin kaikille kilville maalauksen yhteydessä. Lämpöleimauksen kalvoa käytetään kolmea eri väriä: valkoista, punaista sekä mustaa.

Kilvet matkaavat maailmalle…

Kilvet varastoidaan rakennuksen alakertaan, jossa niitä säilytetään parin kuukauden tarvetta vastaava määrä eli noin 100 000 kilpeä. Varastosta kilvet matkaavat kaikkialle Suomen noin 250:een kilpienjakopisteeseen.

Parhaimpana vuonna 1989 kilpiä valmistettiin noin 674 000 kappaletta. Muutaman vuoden kuluttua 1993 määrä oli enää 199 000 kappaletta. Vuosituhannen alkuun mennessä on lukumäärä jo noussut lähes puoleen miljoonaan kilpeen vuodessa.

Kuva 7 Kuva 8
Kuvat 7 - 8.

…tai palaavat takaisin HKV:laan,…

Aikanaan kilvet palautuvat matkoiltaan takaisin Sörnäisiin, jossa ne katkaistaan (kuva 7) ja sulatetaan alihankkijan toimesta. Alumiini kierrätetään ja käytetään uudestaan - ei kuitenkaan rekisterikilpiin.

HKV:n vangit valmistavat kilvet käsityönä. Diplomaattikilpien valmistus hoidetaan kuitenkin turvallisuussyistä esimiesvoimin. HKV valmistaa (vuodesta 1958 alkaen) jonkin verran myös liikennemerkkejä.

Vuonna 1994 mopojen ja 1995 moottorikelkkojen kilpien valmistus siirtyi Helsinkiin HKV:lle. Sitä ennen ne valmistettiin Turun Keskusvankilassa.

…jossa valmistus edelleen jatkuu…

Kilpien varsinaisena tilaajana toimivat kansalaiset, jotka ostavat kilvet Ajoneuvohallintokeskukselta (AKE), joka puolestaan teettää ja ostaa kilvet Helsingin Keskusvankilalta. Kilvet voitaisiin valmistaa muuallakin, mutta AKE luottaa HKV:n yli puolen vuosisadan kokemukseen ja ammattitaitoon. Kilvet teettävät vangeille mielekästä puuhaa, jonka tuloksia he voivat ihailla loppuelämänsä ympäri Suomen, ehkäpä jopa Pariisissa asti.

Kiitokset: AKE: Reijo Jälkö, Netta Linturi ja Eila Särkiranta; Ahvenanmaan ARK: Ulf Lillie sekä HKV: Heikki Vuori.


Minulla on kokoelma erilaisia rekisterikilpiä (autojen ja moottoripyörien) kaikkialta maailmasta. Jos sinulta löytyy kilpiä, joita et tarvitse, ostan kilpesi mielellään.

Minulla on myös tietoa ja valokuvia kilvistä kaikista maailman maista. Ota ihmeessä yhteyttä, jos olet nähnyt mielenkiintoisen kilven, niin voimme yhdessä selvittää, mitä kilpi viestii.

Jukka Luoma
rekisterikilvet (at) gmail.com